maanantai 3. helmikuuta 2014

Pintaa syvemmältä

Varoitus pitkästä tekstistä ilman kuvia! Kirjottelin tunteita ylös eilen, ja ajattelin ne tänne bloginkin puolelle julkasta....

En tiedä mitä mun päässä liikkuu just tällä hetkellä. Sain AFS:ltä sähköpostia, jonka mukana oli tiedot lähtöpäivistä. Saadessani sen sähköpostin, en olisi voinu olla ilosempi. Jos totta puhutaan, niin koko vaihtovuosi ei edes tuntunut oikein konkreettiselta ennen sitä sähköpostia. Tämä tyttö on nyt siis lähdössä Atlantin toiselle puolelle mitä luultavimmin 13.-14.8. Sain kännykän countdown laskuriinkin kunnollisen päivämäärän, ja sen mukaan päiviä näyttää olevan jäljellä 191 kappaletta. Toisaalta en millään jaksais odottaa sitä kun seison Helsinki-Vantaalla matkalaukut valmiina alottamaan mun elämäni suurimman seikkailun. Toinen puoli musta kuitenkin on jo huolissaan siitä kotiin paluusta.

Oon kuullu takasin tulleilta vaihtareilta, että se kotiin paluu saattaa olla yksi kaikkein vaikeimmista asioista; Suomesta lähtiessä tietää palaavansa vuoden päästä takaisin, mutta Amerikan puolelta lähtiessä ei ole mitään takuita, että tulisit näkemään ne rakkaat ihmiset vielä uudestaan. Sen lisäksi että joudut jättämään rakkaat ihmiset taaksesi, saatat huomata, ettet enää olekaan se sama vanha pikkutyttö, joka lähti Suomesta vuosi sitten valloittamaan maailmaa. Pelkään, että muutun siellä tois puol merta joksikin ihan muuksi, kuin siksi omalaatuiseksi Ailiksi, joka höpöttää turun murteella mitä sylki suuhun tuo ja rakastaa vesisateen jälkeistä tuoksua.

Vaikka pelkäänkin edellä mainittua, luotan siihen, että vaikka muuttuisin minkälaiseksi tahansa, niin ne tosi ystävät ja varsinkaan perhe, ei hylkää mua. Se on totta, että takaisin tullessa saatan omistaa kaksi kertaa vähemmän ystäviä kuin lähtiessä, mutta toinen asia mistä olen myös varma, on että tulen saamaan ihan saman veroisia ellen parempiakin ystäviä vuotta nuoremmista ihanuuksista. Vaikka lähdenkin maailman toiselle puolelle hakemaan kokemuksia ja ylittämään itseäni, ne tärkeät ihmiset pysyy mulle aina ihan yhtä tärkeinä, vaikken heidän kanssaan koko aikaa voikaan olla yhteydessä.

Tästä tekstistä saattoi tulla sellainen mielikuva, etten ole kovinkaan innoissani lähdössä kesällä. Päinvastoin! En tällä hetkellä odota mitään muuta yhtä paljon kuin sitä! Sen Suomesta lähdön ja takaisin paluun välissä toivottavasti tapahtuu niin paljon kaikkea ihanaa ja sellaista mistä en osaa edes tässä vaiheessa kuvitella!

Miten teidän muiden vaihtareiden ajatukset on? Oletteko jo alkanut jännittää takaisin tuloa niin kuin minä, vai elättekö vain hetkessä?

4 kommenttia:

  1. Mä tiedostan ton tunteen, kun kohta seistään Helsinki-Vantaalla valmiina lähtöön... Mun lento lähtee ylihuomenna kohti Australiaa. Samaan aikaan mulla on älyttömän odottavat tunnelmat mutta samalla harmittaa kun ei nää rakkaitaan melkein vuoteen. Oon kuitenkin valmiina elämäni suurimpaan haasteeseen! :)

    easylivingwithme.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä lähdet siis iiiihan kohta! Tsemppiä tulevaan ja vietä maailman paras vuosi! :)

      Poista
  2. Lue tämä käsikirjoitus liittyen vaihto-oppilaisiin.
    Dokumentti esitettiin syksyllä televisiossa, joten sitä ei varmaankaan löydy enää katseltavana versiona netistä.

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/10/04/vaihto-oppilas-heitteilla-kasikirjoitus

    Tekstissä/dokumentissa olleet asiat ovat täyttä totta. Itselläni kävi huonompi tuuri. Kannattaa siis lähteä aina pienellä varauksella vaihtoon!

    Ps. Törmäsin sattumalta blogiisi, mutta oli pakko silti laittaa tällainen linkki! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin itseasiassa kyseisen ohjelman telkkarista silloin kun se tuli. Olihan se järkyttävää katseltavaa ja tiedän, ettei kaikkien vaihtovuosi ole se elämän ihanin. Tulevaan vuoteen vaikuttaa kuitenkin suurimmilta osin oma järjestö. Järjestöäni valitseassa otin selvää monista eri vaihtoehdoista ja päädyin AFS:ään juurikin hyvien kokemusten vuoksi. Tietysti tiedän, ettei hyvä järjestökään kaikkea takaa, mutta se on jo hyvän vuoden alku.

      Harmi ettei oma vuotesi sujunut ihan niin hyvin, ja toki tiedän ettei omastanikaan välttämättä tule juuri sitä parasta. Silti lähden odottavin mielin ensi vuotta kohti, ja jos sieltä joudun kesken palaamaan, tiedän ainakin yrittäneeni! :)

      Poista