keskiviikko 13. elokuuta 2014

A goodbye is only painful if you know you'll never say hello again

Nyt on laukut täyteen ahdettuina ja jotenkin tuntuu, että puolet tarpeellisista asioista unohtu hyllyyn. Tällä hetkellä on aikaa vaan muutama tunti siihen kun nousen lentokoneeseen ja sanon hyvästit Suomelle kokonaiseksi vuodeksi! Muistan vieläkin kun laskurit kännykässä näytti ensin jäljellä olevan parisataa päivää, pian se väheni sataan päivään ja tällä hetkellä se näyttää vain tunteja! Niihin kahteensataan päivään on mahtunut niiiiin paljon naurua, hyviä muistoja ja uusia ystäviä kuin niitä vähän huonompiakin hetkiä riitelyineen ja koulustresseineen. Jos totta puhutaan niin jo pelkästään koko vaihto-vuoden alun odottaminen ja jännittäminen, sijotustietojen saaminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut niin suuri juttu, että kannatan jo senkin puolesta vaihtoon lähtemistä!

Mulla on jotenkin epäuskonen olo, enkä oikeestaan vieläkään ihan täysin tajua että oon lähdössä kokonaiseksi vuodeksi pois. Jotenkin tuntuu, että lähden jonnekin lomamatkalle muutamaksi viikoksi ja palaan sen jälkeen takasin. Ehkä sitte viimistään jouluna tajuan, että tulen oikeesti asumaan siellä ens kesään asti! Tiedän että mun host perhe odottelee mun tapaamista aivan yhtä innoissaan kuin mä niiden, joten ainakin lähtökohdat maailman parhaalle vuodelle on hyvät! Toivotaan, että kun tasan vuoden päästä kirjottelen kotiinlähtötarinoita, niin ihmisten sinne puolelle jättäminen on yhtä vaikeeta kuin tänne nyt ja heistä on tullu mulle yhtä tärkeitä kuin tänne nyt jäävistä ihmisistä!

Nyt on tullut mun vuoroni lähteä ja seuraavaana haasteena on löytää oikeat lennot (Helsinki-Lontoo-Houston-Kansas City), joiden avulla pääsen tuonne Atlantin toiselle puolelle ja josta seuraavan kerran sitten teille kirjottelenkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti