keskiviikko 15. lokakuuta 2014

2 kuukautta, 60 päivää, 1440 tuntia, 86 400 minuuttia, 5 184 000 sekuntia

Kaksi kuukautta on hujahtanut ohi kymmenen kertaa nopeammin kuin mitä olisin ikinä uskonut. Kaikkia vaihtareita varoitetaan aina siitä, että vaikka oletkin uudessa maassa ja uudessa kulttuurissa, se "normaali arki" iskee silti vasten kasvoja. Mua oltiin varoiteltu paljon, että siinä vaiheessa alkaa koti-ikävä iskeä helpommin ja normaalitkin asiat alkaa tuntua raskailta tehdä. Mun oman mittakaavan mukaan mun elämä on nyt sitä arkea, ja ilokseni voin kumota edellisen lauseen kokonaan. Vaikka aamuisin onkin tylsä herätä kouluun, läksyt on yleensä kaikkea muuta kuin kiinnostavia ja sisarukset saattaa herättää öisin huutamalla, silti mulla on suu hymyssä ja rinnassa tunne, jota voisi varmaan kuvailla parhaiten sanalla onnellisuus. Tällä hetkellä mulla on sellanen olo, että oon kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeiden ihmisten kanssa.


Mun arkipäivät on kaikki lähes samanlaisia: kouluun, salille, läksyt, nukkumaan. Arkirytmi on siis lähes sama kuin mulla oli Suomessakin, mutta jotenkin kaikki tuntuu vaan niin paljon kevyemmältä. Ehkä se on elämän stressittömyys täällä, joka tekee kaiken paljon helpommaksi. Päätin jo ennen tänne tuloa, että yritän parhaani koulussa, mutta turha stressi ja kiire koulun kanssa on jotain, minkä haluan jättää väliin tänä vuonna. Jos oon iltaisin liian väsynyt tekemään läksyt, maailma ei kaadu siihen. Jos en ymmärräkkään matikan kokeessa kaikkea, se ei vaikuta millään tavalla siihen, mihin oon menossa lukion jälkeen. Voin hyvän omantunnon kanssa silti sanoa, että parhaani olen yrittänyt ja arvosanatkin näyttää todella hyviltä tähän mennessä. Mun kavereilla täällä sen sijaan on sitäkin suuremmat paineet tällä hetkellä, koska osa on jo hakenut yliopistoihin ja hyväksymiskirjeet saattaa tulla postin mukana hetkellä minä hyvänsä. Kauhulla odottelen sitä aikaa, kun parin vuoden päästä olen itse juoksemassa postilaatikolle joka päivä siinä toivossa, että se yliopiston hyväksymiskirje olisi tullut...


Vaikka arki onkin normaalia, perjantaiset jalkapallopelit on kiva piristys viikkoon ja viikonloput onkin sitten asia erikseen. Mun perhe on siitä ihan mahtava, että tekemistä riittää koko ajan! Me saatetaan aamulla herätessä todeta, että lähdetäämpäs aamupalalle johonkin uuteen ravintolaan ja käydään samalla vaikka tuolla eläintarhassa. Yllätyksiä ei siis tosiaan puutu! Tämän hetken tietojen mukaan ollaan parin viikon päästä lähdössä ajelemaan kohti Teksasia, mutta jos saadaankin liput paikallisen baseball joukkueen play off peleihin, niin suunnitelmat taitaa uusiutua ihan kokonaan. Itse tykkään tosi paljon, kun kaikkea ei tartte suunnitella kuukausia eteen päin vaan elellään hetkessä päivä ja minuutti kerrallaan!


Tästä postauksesta tuli nyt näköjään aika sekava niin tekstin kuin kuvienkin puolesta, mutta halusin vaan kertoa, että täällä elämä rullaa onnellisesti eteen päin tällä hetkellä. Terveisiä ja tsemppiä sinne pimenevään syksyyn!


2 kommenttia:

  1. Toi on niin totta toi stressittömyys! Munki hostvanhemmat saattaa vaa sanoo sillee et hei lähetääks nyt tulevana viikonloppuna sinne ja tänne! Tuntuu kyl oikeesti paljon huolettomalta ja ihanaa ku tollasii yllätyksii voi tulla millon vaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on mun mielestä yksi parhaista jutuista täällä! Kyllä vuoden loma stressaamisesta kelpaa! :D

      Poista