keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

A mirror can only show your reflection, but they are your eyes that talk your mind

Mun mielessä kahdekantoista vuoden ikä on aina ollut sellanen rajapyykki ja nuorempana ajattelin, että kun sen rajapyykin joskus ohitan, tunnen itseni varmasti paljon viisaammaksi ja aikuisemmaksi. Nyt on sekin ajatus sitten kumottu. Ei sitä yhdessä yössä niin vain aikuiseksi muututa mieleltä ja teoilta, vaikka ikä passissa tai tulevassa ajokortissa näyttääkin mun olevan "aikuinen". Vaikka sitä ikää tulee lisää vuosi vuodelta, silti tuntuu, että itse pysyisin saman ikäisenä, mutta ihmiset ympärillä vain vanhenee. Miten kaikki voi olettaa mun osaavan tehdä niitä elämän isoja päätöksiä, kun mulle jo oikean jäätelömaun valitseminenkin kaupassa tuottaa vaikeuksia kymmenenkin minuutin jälkeen? Tai miksi kaikki olettaa mun muuttuvan yhtäkkiä alkoholistiksi ja bilettäjäksi vain, koska olen kahdeksantoista ja nyt se juominen, jonka useimmat teinit aloitti jo 12 vuoden iässä, on laillista? Vaikka se täysi-ikäisyys mahdollistaakin monia uusia asioita, ei se kuitenkaan tarkoita että ihminen muuttuu totaallisen toiseksi persoonaksi. Tai ainakaan sen ei pitäisi tarkoittaa sitä. Ehkä joillain se kahdeksantoista vuoden ikä laittaa pään pyörälle ja he päätyvät tekemään typeriä tekoja, joiden seuraukset ymmärtää vasta teot tehtyään, koska nyt ei niitäkään asioita kuitata enää vain soitolla vanhemmilla. Sen täysi-ikäisyyden mukana tulee myös uudenlainen vastuu uusista ja vanhoista asioista. Jos vaan pitää pään kylmänä niin eiköhän tästä "aikuisuuden" maailmaltakin hengissä selvitä!

Tästähän tuli nyt syvällinen synttäripostaus, mutta anyway pointti oli kertoa, että tänään täytin sen kuuluisan kahdeksantoista vuotta!

4 kommenttia: