perjantai 13. maaliskuuta 2015

In the end that was the choice you made and it doesn't matter how hard it was. It matters that you did it.

Maanantaina vietettiin cheer banquet, joka tarkoitti cheerleadingin loppua tältä vuodelta. En vaan voi uskoa miten nopeasti tää vuosi on vierähtänyt silmien edessä ohi. Muistan vieläkin mun ensimmäiset treenit täällä ja miten olin super peloissani sinne menosta. Loppujen lopuksi cheerjoukkueeseen liittyminen on kuitenkin ollut yksi parhaista päätöksistä mitä olen täällä tehnyt. Koko joukkue otti mut vastaan kuin perheenjäsenen ja tämän ansiosta löysin myös paljon kavereita eikä tarvinnut lounaalla istuskella yksinään. Tuolla kauden päättäreissä kerrattiin koko vuoden pelejä ja kisoja "musiikkivideoilla" joita yhden tytön isä oli koonnut. Hän on koko menneen vuoden hääräillyt videokameran kanssa peleissä ja kerännyt materiaalia niitä varten. Sain videot omakseni ja en voi väittää, etteikö siinä muutamat kyyneleet vierinyt poskille kun niitä katseli ja tajusi, että mulla on enää vähän päälle kolme kuukautta aikaa nauttia täällä olosta! Vetisiä silmiä ei auttanut, kun mun piti pitää puhe ja kiittää kaikkia. Se tunne kun näin kaikkien rakkaiden ihmisten itkevän mun pois lähtöä, oli jotain joka kosketti mun sydäntä enemmän kuin mikään muu. Näin mun parhaan ystävän istuvan siellä katsomossa itkemässä ja siinä vaiheessa olisin halunnut vaan juosta alas lavalta ja halata häntä. En osaa edes kuvitella miten vaikeeta se hyvästely tulee olemaan kolmen kuukauden päästä, kun en oikeasti tule enää näitä ihmisiä näkemään välttämättä ikinä....




2 kommenttia:

  1. voi kun ihania kuvia! ♥ tuo on kyllä varmasti ollut ihan mahtava kokemus ja tulee olemaan vielä lopun aikaakin! :-) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja joo kyllä sitä tulee mietittyä miten onnekas oonkaan että oon saanu kokea tän kaiken! :)

      Poista